Urasuunnittelu ja työnhaku

Haaveiletko jo eläkepäivistä?

Kolahtiko otsikko? Tunnetko jonkun, joka ajattelee, että eläkkeellä kaikki on paremmin? Haluan kirjoittaa aiheesta, koska silloin tällöin törmään tähän vähän huolestuttavaan ajattelutapaan 50-60 vuotiaiden valmennettavieni kanssa. Monet pohtivat, kuinka ihanaa elämä on sitten, kun työelämä ei ole enää rasitteena. Kuinka elämä on mukavampaa myöhemmin. Kuinka k.a.i.k.k.i on paremmin sinä päivänä, kun pääsee eläkkeelle (tai voittaa lotossa). Jotkut jopa laskevat jo päiviä, vaikka työvuosia on jäljellä vielä monta. Syntyy vaikutelma, että he suorittaisivat jotain kamalaa rangaistusta ja odottaisivat vapautumistaan!

Urabreikkinä äitiysloma

Moni pohtii vanhempainvapaansa aikana oman uransa suuntaa.

Vaikkei lomasta voi äitiysloman yhteydessä välttämättä puhua, on silloin yleensä aikaa miettiä, onko oikealla polulla työelämässään ja onko tarvetta muutokselle.

Uusi pomo kotona laittaa arvojärjestyksen monella uusiksi – mikä onkaan elämässä kaikkein tärkeintä?

Kevät takana, loma edessä

Mietin tässä lomalle jäädessäni kulunutta kevätkautta valmentajana ja kouluttajana. Kuinka paljon antoisia asiakaskohtaamisia on kevääseen mahtunut! KIITOS kaikille teille, jotka olen saanut kohdata. Niin monta valmennettavaani on jäänyt mieleeni, heidän myönteiset muutokset antaneet voimaa minunkin arkeeni. Mahtavia yhteistyökumppanuuksia on syntynyt. Kiitos teille!

Uramuutos terapeutiksi

Eräs valmennettavani ”Anne” Pohjois-Suomesta kertoi innostuneesti päättäneensä muuttaa suuntaa työelämässään. Anne on työskennellyt sosiaalialalla pian kymmenkunta vuotta edeten haastaviin johtotehtäviin. Nyt hän on päättänyt ryhtyä psykoterapeutiksi ja keskittyä puhtaasti terapiatyöhön jättäen esimiestehtävänsä sosiaalialalla. Anne jatkaa kertoen, mitkä kaikki vahvuutensa hän saisi näin paremmin käyttöön ja miten hän itse nauttii nykyisessä työssään eniten terapeutin sivuroolistaan. Näin valmentajana kuulostaa Annelle tarkoin harkitulta suunnalta!

Mikä minusta tulee isona?

Pidin urailtaa erään ammattiliiton jäsenille teemana oman työelämän navigointi. Osallistujien ikä vaihteli noin parikymppisestä kuusikymppiseen saakka. Ennen taukoa puhuimme päämääristä elämässä ja eri reiteistä kohti päämääriä. Pitää tietää joku suunta, jotta osaa navigoida. Mutta lopullista uransa päämäärää ei tarvitse tietää – sehän voi muuttua merimatkan varrella kymmeniä kertoja! Mikään ei ole niin pysyvää kuin muutos, sanotaan. Ryhmässä virisi vilkas keskustelu siitä, kuinka tärkeää on kokeilla eri juttuja, kysellä eri alojen ammattilaisilta vinkkejä ja huomata, mikä on juuri Minun Juttuni työelämässä. Löytää itselleen merkitys siitä, mitä tekeekin. Tunnistaa omia vahvuuksiaan. Tehdä tietoisia valintoja. Uskaltaa kokeilla.