Riikka Pajunen / / Unelmatyössä -blogi

Irtisanominen saa tuntua

MG_6065_14_1

Lähiviikkoina tunteet seilaavat vuoristorataa: olithan itsekin jo miettinyt lähtemistä. Et oikein viihtynyt. Öisin heräilet eikä ruokakaan oikein maistu. Mikään ei huvita. Töitä ei jaksa hakea. Pelkäät, saatko edes enää ”tällä iällä” töitä.

Mietit, onko sinusta enää mihinkään, kun et työnantajallekaan enää kelvannut. Ihmettelet reaktiosi vakavuutta, mutta et oikein pysty puhumaan kenellekään. ”Kyllä tässä pärjätään.”

Pelot reaktioiden takana

Ihminen pelkää torjutuksi tulemista. Pesäpallojoukkueeseen valinta viimeisenä voidaan kokea torjuntana. Irtisanominen voidaan kokea hylkäämisenä. ”Tässäkö kiitos 30 vuoden työpanoksesta?”.

Reaktion voimakkuuteen vaikuttaa, miten ihminen on käsitellyt aiemmat hylätyksi tulemisen kokemuksensa – vai onko ne painettu itsen sisälle pimentoon? Irtisanomistilanteessa ne saattavat tulla esiin.

Toivota kaikenlaiset tunteet tervetulleiksi

Anna itsellesi lupa surra. Älä yritä liian nopeasti mennä eteenpäin, jos todellisuudessa olet katkera, vihainen, surullinen, toivoton tai häpeät. Käsittelemättömät negatiiviset tunteet heijastuvat helposti uusiin työnhakuprosesseihin, etkä erotu eduksesi. Ota kaikki tunteesi sellaisena vastaan, kun ne tulevat.

Hanki tukijoukkoja, jotka jaksavat kuunnella sinua. Puhu, jos se auttaa. Liiku, koska se auttaa. Nuku paljon, jos väsyttää. Salli itsellesi vuoristorata: tänään masentaa, huomenna ilo on pinnassa. Jonain päivänä huomaat suunnittelevasi innolla uudenlaista työtä, ja olet jopa onnellisempi kuin ennen irtisanomista.

Kohtaa tosiasiat

Pohdi rauhassa, miten haluat kertoa potkuista ystäville ja tuleville työnantajille. Mitä vastaat, kun rekrytoija kysyy: Miksi lähdit aiemmasta työpaikastasi? Tärkeää on antaa neutraali ja tulevaisuuteen suuntautunut vastaus. Älä lähde haastattelussa purkamaan pettymystäsi.

Hakeudu vertaisryhmiin: työnhakijoiden sparrausryhmät ja töitä hakevat ystäväsi. Häpeään ei ole syytä, vaikka se saa usein ihmiset piiloutumaan kotiin.

Muista kaikki hyvä

Mieti, mitä opit koko prosessista ja itsestäsi? Kysy itseltäsi: Mitä hyvää tästä seuraa? Mitä muuta hyvää voi seurata, mitä en osaa edes vielä aavistaa? Ajatus siitä, ettei tästä seuraa mitään hyvää, on vain ajatus. Ei totuus.

Jos mieli on maassa, listaa joka päivä asioita, mistä voit kaikesta huolimatta olla kiitollinen. Mikä kaikki on hyvin? Harjoituksen avulla kehon ja mielen hormonicoctail muuttuu stressaavasta mielihyvää tuottavaksi.

Vaikkei sitä 8-vuotiasta lasta valittukaan ensimmäisenä pesäpallojoukkueeseen, se ei tarkoita lapsen olevan huonompi tai vähemmän rakastettava kuin muut. Kuten irtisanomisissa, kaikkia ei vain voida valita ensimmäisenä.

Muusikko Johanna Kurkelalta on ilmestynyt tähän sopiva hieno kappale: Ei panikoida. Sydämesi on viisas, ja se tietää ajan kanssa, mitä seuraavaksi kannattaa tehdä. Luota omaan kykyysi selviytyä, olethan tähänkin asti selviytynyt kaikista aallokoista elämässäsi.

Seuraa Montevistan Facebook-sivua, niin saat lisää tsemppausta! www.facebook.com/montevistavalmennus

Kirjoittaja:

Riikka Pajunen / Valmentaja ja Montevista Oy:n perustaja

Riikka Pajunen

Riikka on valmentaja, joka innostuu. Riikka innostuu yhdessä valmennettaviensa kanssa heidän viedessään oivalluksia työarkeensa. Riikka innostuu myös tavoitteista, jotka kirkastuvat ja tekemisen energiasta, joka pian täyttää huoneen valmennuksen alkaessa.

Kommentoi kirjoitusta